ALKUPERÄMAA: Italia

FCI:n numero: 202

Hyväksytty: FCI 17.12.2015

Kennelliitto: 23.8.2016

KÄYTTÖTARKOITUS: Seisova lintukoira.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 7 kanakoirat, alaryhmä 1 mannermaiset kanakoirat; Käyttökoetulos vaaditaan.

LYHYT HISTORIAOSUUS

Italianseisoja on ikivanha, alkuperältään italialainen, linnunmetsästykseen käytettävä koira. Se on kehittynyt aikojen kuluessa ja sopeutunut alkuaikojen verkkometsästyksestä nykypäivän ampuma-aseella tapahtuvaan metsästykseen. 1300-luvun freskoissa kuvatut koirat ovat todisteina siitä, etteivät italianseisojan rakenne ja metsästysominaisuudet ole muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Rodun jalostuksessa tärkeitä valintaperusteita ovat nopea, laajaliikkeinen ravi ja luontainen erinomainen noutamistaipumus.

YLEISVAIKUTELMARakenteeltaan vahva ja tasapainoinen, olemukseltaan voimakas. Toivottuja ominaisuuksia ovat jäntevät raajat, hyvin kehittyneet lihakset, selväpiirteiset ääriviivat, hyvin veistoksellinen pää ja silmien alta selvästi meislautunut luusto. Nämä piirteet saavat aikaan rodun omaleimaisuuden.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA

Rungon pituus on sama tai hieman suurempi kuin säkäkorkeus. Pään pituus on 4/10 säkäkorkeudesta. Pään leveys mitattuna poskikaarien kohdalta on alle puolet pään pituudesta. Kallo ja kuono-osa ovat yhtä pitkät.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Sitkeä, kaikenlaiseen metsästykseen soveltuva, luotettava, hyvin älykäs, mukautuva ja helposti koulutettava.

PÄÄ

Kulmikas ja poskikaarien kohdalta kapea, kallo ja kuono-osa ovat yhtä pitkät. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat erisuuntaiset siten, että jatkettaessa kuonon ylälinjaa taaksepäin se erkanee kallosta ihanteellisimmin kallon keskikohdassa ennen niskakyhmyä.

Kallo: Sivulta katsottuna kallon ylälinja muodostaa hyvin avoimen kaaren. Ylhäältä katsottuna kallo on pidentynyt soikio. Kallon leveys poskikaarien kohdalla ei saa ylittää puolta pään pituudesta. Otsaluut ovat korostuneet ja kulmakaaret havaittavissa. Otsauurre on erottuva ja ulottuu kallon keskiosaan. Kallon harjanne on lyhyt ja vain heikosti erottuva. Niskakyhmy on selvä.

Otsapenger: Vähäinen.

Kirsu: Suuri, ulottuu sivulta katsottuna hieman huulilinjan etupuolelle muodostaen sen kanssa kulman; suuret, avoimet sieraimet. Kirsu on punertava, karvapeitteen väristä riippuen lihanvärisestä ruskeaan.

Kuono: Kuononselkä on suora tai hieman kyömy. Kuonon pituus on puolet pään pituudesta, syvyys 4/5 kuonon pituudesta. Edestä katsottuna kuonon sivulinjat lähestyvät hieman toisiaan, kuono on kuitenkin leveä. Alaleuka ei ole kovin selvästi näkyvissä.

Huulet: Ylähuuli on hyvin kehittynyt, ohut ja riippuva mutta ei veltto, ja peittää

leuan niin että sivulta katsottuna ylähuuli ulottuu hieman alaleuan alapuolelle.

Edestä katsottuna ylähuuli muodostaa ylösalaisen V-kirjaimen kirsun alle. Huulipussi on havaittava, mutta ei roikkuva.

Leuat / hampaat: Hammaskaaret ovat hyvin kehittyneet, hampaat kohtisuorassa

leukoihin nähden. Leikkaava purenta, myös tasapurenta on sallittu.

Posket: Kuivat.

Silmät: Hieman vinoasentoiset, eivät liian syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat; ilme on lempeä ja nöyrä. Silmät ovat melko suuret ja soikion muotoiset, luomet ovat tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset (entropium tai ektropium). Iris on väriltään enemmän tai vähemmän tumma okra tai ruskea, karvapeitteen väristä riippuen.

Korvat: Pitkät, ulottuvat venyttämättä kirsun kärkeen ja ovat leveydeltään vähintään puolet pituudestaan. Korvat ovat tyvestään melko kapeat ja vain hieman koholla; ne ovat kiinnittyneet melko taakse poskikaarien tasolle. On toivottavaa, että korva on pehmeä, etureunastaan selvästi sisäänkiertynyt ja erittäin tiiviisti posken myötäinen. Korvan kärki on hieman pyöristynyt.

KAULA

Voimakas, tylpän kartion muotoinen, vähintään 2/3 pään pituudesta; niska on selvästi erottuva. Leuan alla on kummallakin puolella pehmeä kaulapussi.

RUNKO

Ylälinja: Ylälinjan sivukuva muodostuu kahdesta linjasta: lähes suora, säästä 11. selkänikaman kohdalle laskeva linja ja toinen hieman kaareva, joka yhtyy lantion linjaan.

Säkä: Selvästi erottuva, lapaluiden kärjet ovat hieman erillään.

Lanne: Leveä, lihaksikas, lyhyt ja hieman kaareva.

Lantio: Pitkä (noin 1/3 säkäkorkeudesta), tilava ja hyvin lihaksikas. Lantionluu on

leveä ja noin 30 kulmassa vaakatasoon nähden.

Rintakehä: Leveä ja syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle muodostamatta köliä. Kylkiluut ovat kaarevat, varsinkin alaosastaan.

Alalinja ja vatsa: Alalinja on lähes vaakasuora rintakehän pituudelta ja kohoaa hieman vatsan kohdalla.

HÄNTÄ 

Tyvestä paksu, suora ja kärkeä kohti vain hieman kapeneva. Hännän karvapeite on lyhyttä. Koiran liikkuessa ja varsinkin haun aikana hännän asento on lähes tai täysin vaakasuora. Typistämätön häntä ulottuu korkeintaan kintereeseen; typistettynä hännän pituus on noin 15–25 cm. (Huom. Suomessa typistyskielto)

RAAJAT

ETURAAJAT

Yleisvaikutelma: Hyvin vapaasti liikkuvat

Lavat: Voimakkaat, hyvin lihaksikkaat, pitkät ja viistot.

Olkavarret: Viistot ja tiiviisti rintakehän myötäiset.

Kyynärpäät: Kyynärpäiden tulisi sijaita lavan takakärjestä maahan vedetyllä pystysuoralla linjalla.

Kyynärvarret: Voimakkaat, suorat ja selvästi jänteikkäät.

Välikämmenet: Suhteelliset, kuivat, melko pitkät ja hieman viistot.

Etukäpälät: Vahvat ja hieman soikeat; varpaat ovat hyvin kaartuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat vahvat, maata kohti kaartuvat ja väriltään valkoiset, keltaiset tai ruskeat, sävyn tummuus riippuu karvapeitteen väristä. Päkiät ovat kimmoisat ja joustavat.

TAKARAAJAT

Reidet: Pitkät, yhdensuuntaiset, lihaksikkaat ja takaosastaan lähes suorat.

Polvet: Hyvin kulmautuneet.

Sääret: Voimakkaat.

Kintereet: Kinnernivel on leveä.

Välijalat: Suhteellisen lyhyet ja kuivat.

Takakäpälät: Kuten etukäpälät. Takakäpälissä on kannukset, joiden puuttuminen ei ole virhe. Kaksoiskannukset sallitaan.

LIIKKEET

Pitkäaskelinen ja tehokas ravi, voimakas takaosan työntö. Pää on korkea-asentoinen niin että koiran metsästäessä kirsu on selkälinjaa korkeammalla.

NAHKA

Vahva mutta joustava. Nahka on ohuempaa päässä, kurkussa, kyynärpäiden sisäpinnalla ja rungon alaosassa. Näkyvän pigmentin tulee vastata karvapeitteen väriä eikä siinä koskaan saa olla mustia laikkuja. Suun limakalvot ovat vaaleanpunaiset; päistäriköillä ja valko-kastanjanruskeilla koirilla niissä saattaa olla ruskeita tai vaalean kastanjanruskeita läiskiä.

KARVAPEITE

Karva: Lyhyttä, tiheää ja kiiltävää, hienompaa ja lyhyempää päässä, korvissa, raajojen etupuolella ja käpälissä.

Väri:

• Valkoinen.

• Valkoinen erikokoisin oranssein tai erisävyisin tumman meripihkan värisin merkein.

• Valkoinen erikokoisin ruskein merkein.

• Valko-vaaleaoranssipäistärikkö.

• Valkoruskea kimo; tässä värissä arvostetaan metallin hohtoa ja toivotuin on munkin kaavun väriä muistuttava lämmin ruskean sävy.

• Symmetriset merkit päässä ovat toivottavat, mutta niiden puuttuminen sallitaan.

KOKO JA PAINO

Säkäkorkeus: 55–67 cm, toivotuin koko uroksille on 58–67 cm ja nartuille 55–62 cm.

Paino: 25–40 kg säkäkorkeudesta riippuen.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

VAKAVAT VIRHEET

• Voimakas alapurenta

• Hyvin runsas nahka, joka muodostaa liioitellun tai yhtenäisen (ei kaksiosaisen)

• kaulanaluspussin ja liikaa ryppyjä päässä

• Enemmän kuin 2 cm poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

• Pysty häntä on erittäin epätoivottu

HYLKÄÄVÄT VIRHEET

• Vihaisuus tai liiallinen arkuus

• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.

• Halkinainen kirsu

• Yhtenevät (toisiaan kohti viettävät) kallon ja kuonon ylälinjat

• Yläpurenta

• Herasilmä

• Musta, mustavalkoinen, kolmivärinen, kellanruskea, pähkinänruskea, kauttaaltaan yksivärinen karvapeite; punaruskeat (tan) merkit.

• Pigmentin puuttuminen (albinismi)

• Mustaa väriä limakalvoilla, ihossa ja päkiöissä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.